Narsistin uhrina

Siitä on puolitoista vuotta kun tutustuimme. Hän oli mies joka osasi puhua ja puhuikin itsensä mistä vain valheistaan aina kuiville. Ja muutenkin hän oli liian hyvä ollakseen totta, mutta hän osasi kertoa itsestään todella uskottavasti ja minä sinisilmäisenä uskoin häntä ja menin sekaisin. Suurin osa hänen puheistaan olivat valheita, mutta eihän sitä alussa voinut tietää.  Sillä niin luotettavasti hän pystyi kertomaan ja kehui koko ajan olevansa ”tavallinen työssäkäyvä tallaaja”. Sitä hän ei silloin todellisuudessa ollutkaan ja aika pian tuli ilmi hänen olevan työtön. Siitä hän kertoi mitenkä hänet oli kaikki naiset hylänneet ja hän kun oli niin kiltti, luotettava, huumorintajuinen, ja aina naiset huomioiva ”nuori” mies toisin silloin oli 48-vuotias. Ja käyttäytyi usein kuin teini-ikäinen. Niitä riitoja oli jo ihan alusta saakkka sillä eihän hän edes ollut todella siinä suhteessa oikeasti. Hänelle tietyt säännöt merkitsivät sitä, että ne eivät koskeneet häntä. Huomasin kyllä senkin, että hän sai olla mustasukkainen, mutta minä en. Hän sai valehdella ja minulle puhui kuinka valehtelin hänelle. Käänsi asiat monestikin nurinpäin. Mies melkeinpä viisikymppinen ja käytti lausetta ”tässä iässä ei enään leikitä”. Joka kyllä tarkoitti todellisuudessa sitä, että hän juuri piti toista pelkästään leikkikalunaan.

En tajua miksi rakastuin häneen niin paljon etten huomannut hänessä niitä huonoja piirteitä, valheita ja se toisten naisten ihannoiminen ihan siinä silmienikin edessä oli tuskallista. Ja silti tuonkin asian katselin sormieni läpi. Mutta sitä se rakkaus teettää ettei huomaa toisen vikoja alkuvaiheessa. Ei näe sitä todellista ihmistä vaan sen ulkoisen ihmisen johonka rakastuu. Tämän miehen kanssa ei vain kaikki alkukaan alkanut kauniisti. Lupailut joita hän ei pitänyt ja ne valheet. Aivan ihmeellisiä asioita tuli ilmi ja osasi puhua nekin valheet todeksi. Minä hölmönä luotin, että kaikissa ihmisissä on jotakin hyvää sisällä. Siitä sitten sain ja saan kärsiä jälkikäteen. Huomasin, että minulta hävisi omat ajatukset sekä mielipiteet kokonaan ja usein pelkäsin häntä riitojen aikana. Sitten pyrin siihen etten olisi suututtanut häntä, mutta hän suuttui ihan mitättömistäkin asioista kuten jos joku sanoi että ei pidä jostakin ruuasta josta hän piti. Itsetuntoni romahti täysin ja lopulta elin vain hänelle ja häntä varten minun piti olla koko ajan tavoiteltavissa. Jopa töissä ollessani minun olisi pitänyt vastata puhelimeen vaikken pystynyt siihen. Siitäkin hän sai riidan aikaiseksi melkein jokaisena iltana.

Olisinpa silloin tiennyt miksi hänet oli hylätty en olisi tässä kertomassa tätäkään mitä joudun nyt kokemaan sillä hän todallakin hylkäsi lopussa minut kuin roskan heitettäisiin roskiin. Roskallehan ei tarvitse kertoa miksi se heitetään pois niin ei minullekaan kerottu. Se mitenkä hän minua kohteli loppuvaiheessa oli todella tuskaista ja hän jätti sisälleni suuren tyhjyyden ja kysymyksiä. Mitenkä toinen voikaan kohdella toista jota on vielä hetki sitten sanonut rakastavansa hetken päästä kuin ilmaa?  Hänellä kun näytti olevan käsitys, että toista saa satuttaa eikä se toiseen koske. Mutta jos häneen joskus kohdistui jotakin niin siitä hän teki suuren numeron. Lähti suutuspäissään pois ja jätti kaikki riidat kesken. Riitoja hän toisaalta rakasti vaikka kertoi niitä vihaavansa. Mutta niitä riitoja oli juuri hänen tekojensa takia. Lupauksia hän ei koskaan pitänyt. Mitenkä monta kertaa lupasi jotakin ja hetkenpäästä kuitenkin unohti kaiken. Ja tälläistä elämämme oli koko ajan.

Rakastiko hän oikeasti minua kuten sanoi? Tuskinpa sillä aika alusta hän leikki tunteillani. Hän kertoi vihaavansa mustasukkaisia naisia. Siis onko ihme jos ensin saa toisen rakastumaan jonka jälkeen tuleekin ilmi. että kirjoittelee usealle naiselle olevansa sinkku. Tai että on eroamassa. Eiköhän tuo nyt ole selvää että toinen on mustasukkainen.

Muistelen alkuvaiheen hetkiä jolloin hän jäi kiinni pitäessään muita naisia. Sanoin etten halua jatkaa hänen kanssaan enempää, mutta niinpä hän osasi vain puhua minut jatkamaan. ei minulla ollut omaa tahtoa enään tein niinkuin hän halusi. Jatkoin vaikka oli paha olla. Luulin ja uskoin saavuttavani hyvän suhteen olemalla se mitä hän halusi jatkamalla ja luottavaisena uskomalla rakkauteen.

Ne kaikki puheet alussa ”tuleva vaimoni” ja olet juuri se jota olen aina etsinyt ne saivan mieleni sekaisin.  Niinpä minä hölmönä luotin ja rakastuin häneen. Uskoin niin häneen sanoihinsa enkä osannut edes epäillä häntä missään vaiheessa.