Narsistin uhrina

En osannut rakastaa häntä oikein

en ymmärtänyt mitä hän tarvitsi

en tiennyt ettei hän osaa rakkautta antaa vain ottaa sitä vastaan ja senkin käsittäen väärin

en jaksanut enää uskoa ja luottaa häneen joka sisälleni surua tuotti

ja silti tuntuu että kaikki on minun syytäni. Ja tämä syyllisyys on raskain vaihe

ja kuitenkin hän on minulle vieläkin rakas ja haluasin että hän kevein askelein kulkisi lähelläni

oppisi näyttämään sen oikean sisältönsä. Mitään valehtelematta mitään salaamatta. Uskaltaa olla haavoittuva ja ottaa vastaan aitoa oikeata rakkautta jota haluaisin hänelle antaa.

On kuin joutuisin laskemaan rakkauteni hautaan hyvästelemään hänet joka oli minulle tärkein ihminen ennen kuin totuus paljastui.  Sydämeni huutaa EI en voi tehdä näin enkö voisi muuttaa häntä mitenkään? Saada rakkauden voimalla parannettua hänet,

mutta tiedän etten voi

tiedän ettei hän anna

tiedän ettei hän uskalla näyttäytyä kasvojensa takaa.

Hän suojelee itseään siltä mikä on häntä joskus eniten haavoittanut ja se on rakkaus tai enneminkin sen puute.

Hän joka sinulle on ollut rakas ei koskaan kuole sydämetäsi. Niin kauan kuin elät kannat hänen läsnäoloaan itsessäsi.

Sytytän tähdet niille yöhön välkkymään, joiden taistelua ei näe yksikään ja minä taistelen

taistelen jotta voisin elää niin kuin ennenkuin tapasin hänet

hänet joka tuhosi sieluni ja sydämeni palasiksi

mistä saan voimia korjata syvimmät arvet?

Mittaa elämääsi menetyksillä älä saavutuksilla, sillä rakkauden voima on sen uhrissa ja sillä joka eniten kärsii on eniten annettavaa.

Rakkaus ei koskaan katoa, sillä rakkaus on väkevämpi kuin mikään muu sen hehku on tulen hehkuakin kuumempaa. Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa eivätkä virrat sitä upottaa.