Narsistin uhrina

Yritykseni on pyrkiä irti tästä kaikesta pahasta mitä olet minulle tehnyt. Ne monet tuskaiset valheet jotka satuttavat ja vievät omantuntoni alas kerta kerralla.

En vain ymmärrä miksi ajatukset kuitenkin ovat enimäkseen niissä hyvissä hetkissä hänen kanssaan eläessäni?

Miksen voisi muistella niitä lukuisia huonoja hetkiä joita todellakin oli. Mihinkä ne ovat hävinneet?

Niin vaikeaa niin tuskallista ettei voisi uskoa mitä joutuu jälkikäteenkin kestämään.

Olen ihmetellyt mitenkä narsistista eroaminen tuntuu paljon enemmän kuin ihan normaalista ihmisestä ero. Onko se sitä että normaalissa erossa voi tosiaankin jutella asiasta ennen kuin kaikki päättyy. Narsistin kanssa ei todellakaan voi jutella ja jos jostain juttelisi niin ei voi tietää missä vaiheessa narsisti valehtelee.

Yksi syy miksi tämä tuntuu näin vaikealta on se, että narsisti oikeasti täytti elämäni joka solullaan hän pystyi jopa tunkeutumaan ajatuksiini. Olin oikeasti kuin huumattuna häneen enkä alussa sitä ymmärtänyt. Vieläkin olen jossakin horroksessa josta en pysty heräämään ja tajuamaan että näin on paljon parempi elämä ja on jokin jota odottaa, että jossain on oikeasti se mies joka oikeasti on se mitä itsestään kertoo. Ihminen johonka voin luottaa täysin ettei sanat ja teot ole toista. Näitä ajatuksia työstän ja mietin että mistä saa apua kun ei yksin pääse irti tästä kaikesta. Vai parantaako aika nämäkin haavat? Voinko vielä oikeasti uskaltaa rakastua? Nyt voin kyllä sanoa että sitten kun rakastun aitoon oikeaan ihmiseen olen selvinnyt tästä kaikesta.