Elävästä elämästä,Eron tuskaa,Narsismi,Narsisti,Rakkaus,Sitä saa mitä tilaa
Miksen pysty elämään normaalisti sen jälkeen mitä hän aiheutti elämääni? Alussa hän loi niin suuren unelman minulle onnellisesta loppuelämästä hänen kanssaan. Ne ihanat asiat ovat mielessäni enkä saa niitä poistettua. Ei auta vaikka yrittää järkevästi ajatella mitä hän lopussa teki. Rakkaus sitä on vaikea selittää ei se häviä huonojenkaan kokemusten kohdattua ja normaalistihan niin pitäisi ollakin. Narsistin kanssa taas ei vai ole sellaista elämää että hän rakastaisi juuri näin. Hän rakasti rakastumisen tunnetta ja sitä, että elämässä piti tapahtua koko ajan jotakin. Elämää ympärillä eikä kuitenkaan oikeasti tyydy siihen aitoon rakkauteen joka toisi onnellisuuden.
Olin niin rakastunut etten tajunnut en ymmärtänyt yhtään ajatella hänen sanoja jotka olivat valheita. En osannut katsoa hänen sisälleen. Näin vain ulkokuoren sekä puheet. Oli kuin hän olisi elänyt mitä ihmeellisempää elämää. Olihan hän ihan yksin kasvattanut lapsensa. Ollutkuuluisan muusikon keikkabussin ajajana. Istunut Irwin Goodmanin sylissä lapsena ollut rauhanturvaajana, hiihtänyt kilpaa ja pelannut pesäpalloa ja saanut niistä mainetta ja unohtamatta kertoa sitälkään kuinka kaikki tytöt ja naiset olivat häntä ihailleet, mutta hänellä ollut silloin aikaa seurustella. Sitten kertoi kuinka oli aina hoitanut yksin kodin kun naiset eivät ole sitäkään tehneet joiden kanssa hän oli ollut. Häntä oli pidetty pelkkänä ”kotiäitinä” ja tähän oli kaikki kötityöt. Hän oli pessyt pyykit, siivonnut, tehnyt ruuan ja siltikin naiset eivät olleet osanneet häntä arvostaa. Olipas ihmeellisiä naisia ajattelin tuo mieshän on oikea kultainen aarre ja ne naiset joita hänellä oli muutama ollut olivat olleet huonoja hänen sanojensa mukaan. Mutta ihme kyllä sitten kun asuimme yhdessä hän ei tehnytkään koskaan ruokaa eikä siivonnut, ainoa asia mitä teki oli että pesi pyykit, mutta sen takia koska naapurit näkivät kuinka hyvä mies hän olikaan tai ainakin niin puhui että häntä kehutaan. Kaikkihan häntä kehuivat kuinka hyvä mies hän olikaan.
Hänen tapa oli jälkikäteen hieman muuttaa kavereistaan mielipiteitä. Hänellä tuntui olevan kaikki kaverit huonoja. Oli alkoholisteja, naisia hakkaavia miehiä ja pettureita muutenkin jotka käyttivät vain häntäkin hyväkseen. Kuitenkin sitten ns. kasvotusten oli niin mielin kielin näille ”ystävilleen”. Olisipa kaverit tienneet mitä hän heistä jälkikäteen puhuikaan.